Nuttu ja tulliseikkailut…kärsivällisyyttä myö lukemiseen

Nuttuprojekti vaikeuksissa – joudunkohan tulliin tiskaajaksi?

Pe 13.5.11

Saan postilokerosta 5712 pienen tavallisen näköisen pakettilappusen, jonka kulmassa on kolme amharan kirjainta eli fideliä ja numero 9. Suurin toivein astelen tutulle luukulle. Virkailijat luukulla tervehtivät minua vaisun oloisesti…mikähän nyt on vikana?

Tuttu herra Dapala antaa kaksi isoa A 4 kokoisen paperia ja toteaa tyynesti, että Nokian kännyköistä on maksettava tullia. Mistä ihmeen Nokian kännyköistä? Joku on lähettänyt sinulle monta Nokian kännykkää. Ei kai, en tiedä asiasta kyllä mitään. Katsotaan paketista, kukahan se on. Kyllä tässä taitaa olla vastaanottaja joku muu kuin minä, huokailen helpottuneena. No niinpäs onkin, nyt on tullut minulle virhe, tuumii herra Dapala.

Entäs mikä sitten tämä toinen paperi on? Tämä on yhdeksästä paketista, yhteensä 5600 birriä (täällä yliopistosta valmistuneen palkka kuukausipalkka on 900 birriä, sairaanhoitajan palkka 1500 birriä, euroissa noin 200 euroa) Mitähän nämä sitten ovat? Minulle ei viime aikoina ole tullut kuin nuttupaketteja, eikä niistä ole koskaan mennyt tullia. Herra Dapala tuo paketit ja tarkistamme ne. Niissä on pelkkiä nuttuja. Kyllä tässä on täytynyt tapahtua joku virhe, tuumii herra Dapala. Siellä on varmaan tullissa joku uusi virkailija, joka on näihin määrännyt tullin. Mene tulliin ja selvitä asia. Kysy herra Dawitia.

Ajan lentokentälle, kierrän parkkipaikkoja ja ihmettelen, missä olisi tulli. Ensin minut neuvotaan kansainväliselle puolelle, sieltä kotimaiselle puolelle ja sieltä löydänkin henkilön, jota etsin. Hän kohauttelee olkapäitään ja neuvoo minut puhumaan ”tuolle vihreäpukuiselle naiselle”. Nainen kuuntelee tovin, mutta väsähtää sitten ja ehdottaa, että menisin verohallintoministeriöön. Minäpä ajattelen, että taitaa olla viisaampi mennä kotiin vähän miettimään välillä. Onhan edessä viikonloppu.

La 14.5.11

Pitkän ja hartaan harkinnan jälkeen päädyn kirjoittamaan Nutun Facebook -sivuille ja omille kotisivuillemme viestin nututtajille. Pyydän, että he odottaisivat eivätkä nyt hetkeen lähettäisi mitään, ennen kuin tulliasia selviää. Laitan tietoa myös lähetyksemme tiedottajalle, hän tiedottaa kirkon sivuille, lähetyksemme sivuille, lähetyksemme piireille ja hiippakunnille. Turun Sanomien toimittaja tekee saman tien jutun asiasta sunnuntain lehteen.

Ma 16.5.11

Laitan sähköpostia kirkon kehitysosastolle ja Mustan Leijonan sairaalan johtajalle.

Kirkon kehitysosastolta pyydän viisaita neuvoja ja sairaalasta kyselen, ovatko he saaneet nuttunsa ilman tullia. Koetan olla kärsivällinen ja odottaa neuvoja sähköpostilla. Kehitysosaston johtaja on maaseudulla. Sairaalan johtaja vastaa 16.5 olevansa Amsterdamissa, mutta hän siirtää asian hallintojohtajalle, joka ilmoittelee ke 17.5. vastaavansa minulle kartoitettuaan tilannetta. Vastaus tuleekin to 19.5, mutta en saa vastausta kaikkein tärkeimpään kysymykseeni eli haluaako sairaala jatkaa nuttujen vastaan ottamista.

Ajattelen, että asiat selviävät parhaiten paikan päällä. Lähdemme työtoverini Räisäsen Helenan kanssa tapaamaan hallintojohtajaa. Hän ei ole paikalla, sihteeri arvelee hänen tulevan tunnin kuluttua. Hän ottaa puhelinnumeroni ja lupaa soittaa heti, kun johtaja tulee. Me kävelemme Helenan kanssa postiin ja tutulle luukulle numero 34, josta saan 2700 birrin laskun, tällä kertaa paketteja on kolme. Herra Dapala on ymmärtäväinen ja ystävällinen ja kertoo, että postissa on myös iso kasa paketteja, joista ei mene tullia. En voi ottaa niitä vastaan, koska auto on sairaalan pihassa. Hän kyselee tullin kuulumisia ja toivoo, etten maksaisi tulleja. Jokin ratkaisu asiaan pitäisi löytyä.

Kävelemme takaisin sairaalalle, menemme kahville ja kun aikaa on kulunut toista tuntia, menemme taas toimistoon. Toki johtaja on tullut takaisin, hänellä on nyt kokous, kertoo sihteeri. Meidän oromon ja amharan kielen taitomme tutkitaan ja kehutaan. Aikamme odoteltuamme, meitä kehotetaan menemään sisään.

Täälläkin ollaan ymmärtäväisiä ja auttavaisia ja kuunnellaan kertomustani tullimaksuista. Mitäpä jos antaisin sinulle sairaalamme asianhoitajan mukaan auttamaan prosessissa, ehdottaa johtaja. Se sopii hyvin, qätärö eli ajanvaraus tehdään puoli kahdeksi. Käyn syömässä ja vien Helenan kotiin. Odottelen neljäkymmentäviisi ylimääräistä minuuttia ja ihan heti herra Mesfin tuleekin paikalle. ”Tässä ei ole mitään ongelmaa, me menemme postiin. Minulla on siellä kaveri, joka kyllä hoitaa tämän asian”, tuumii herra Mesfin. Kävelymatkalla postiin keskustelemme mahdollisista ratkaisuvaihtoehdoista, meillä ei vaan tahdo kielitaito käydä yksiin.

Postissa menemme vanhemmanpuoleisen herrasmiehen puheille, tittelinä lukee johtaja. Hän katsoo tullin kirjoittamat maksulaput ja toteaa, että maksu on täysin kohtuuton. Hän ei kuitenkaan voi tehdä mitään, koska tulli on jo tehnyt päätöksensä. Mitä tapahtuu, ellen maksa, kyselen. On kaksi vaihtoehtoa: Joko tavarat kansallistetaan ja myydään huutokaupassa tai sitten maksat 5 % laskusta ja me lähetämme tavarat takaisin, mutta se on erittäin hidas ja vaikea prosessi. Saanko sakkoja vai joudunko mustalle listalle? Ei, kyllä vastaavaa tapahtuu tässä maassa paljon. Kerrattaessa asiaa, prosentit ovat 15 tai 50. Kysyn, voisivatko he lähettää nutut Mustaan Leijonaan, jos maksaisin 5 %, mutta se ei ole mahdollista. Hänen mielestään ei ole myöskään mahdollista lahjoittaa niitä Black Lionille prosessin ollessa kesken. Ystävällisyyttä ja ymmärrystä riittää, hän ehdottaa vielä tulliin menoa. Mikähän se % loppujen lopuksi on? Mistähän saisimme varmistettua asian? Menemme seuraavalle virkailijalle maapostipakettiosastolle alakertaan, siellä varmistetaan prosentiksi 5 %. Mutta sitten saamme herra Mesfinin kanssa molemmat ison pinon pakettikorttien kopioita. Toisissa olen vastaanottajana minä, toisissa Black Lion. Saatelapussa meitä molempia kehotetaan tulemaan tulliin ja tuomaan tullessamme projektin, yrityksen tai järjestömme lisenssi, verotodistus, pankin maahantuontilupa ja kirje. Taidamme siis olla molemmat perjantain 13. päivä -uhreja. Kävelemme takaisin sairaalalle ja pohdimme tilannetta, mutta emme ymmärrä toinen toisemme toistaan parempia ratkaisuehdotuksia. Ja minä kun jo kuvittelin osaavani amharaa, mutta taitaa osa tulli olla vielä lukematta. Selvästi se ainakin kaipaa päivitystä! Palaamme hallintojohtajan toimistoon, mutta hän on lähtenyt jo pois työstä. Minä haluan tavata synnytysosaston lääkärin, tohtori Mahletin vain tervehtiäkseni häntä, mutta hän on vapaapäivillä.  Päätämme herra Mesfinin kanssa tavata maanantaiaamuna klo 8 (siis ulkolaista aikaa, klo 2 etiopialaista aikaa, sekin siis tuli selvitettyä niin kuin kuuluu etiopialaista qätäröä eli ajanvarausta tehdessä)

Ma 23.5.11

Pyydän asiainhoitajaamme herra Tamratia mukaani tulliin. Samalla minulla olisi tulkki ja Tamrat oppisi nuttujen tullausprosessin. Tapaamme herra Mesfinin lähes sovittuun aikaan ja olemme molemmat odottelemassa toisiamme samalla taksiasemalla. Saavutus jo sekin!

Nyt menemme sitten sairaalaan, ilmoittaa Mesfin. Sairaalaan? Niin, sairaalaan. Menemme tapaamaan synnytyslääkäriä. Hän onkin tullut vapaapäiviltään, mutta on tavattavissa vasta noin tunnin päästä. Menemme aamupäiväkahville ja miehet juttelevat keskenään strategiasta, auton osien tullauksesta, lääkkeiden tullauksesta, ulkolaisten lahjoitusten tullauksesta. Kukaan ei katso minuun päinkään eikä käännä minulle mitään.  Joskus tunnin kuluttua Mesfin kehottaa meitä menemään synnytyslääkärin toimistoon. Lääkäri ei ole vielä tullut, mutta sihteeri soittaa hänelle. Lääkäri pyyhältää sisään, heittää valkoisen takin niskaansa, tervehtii ohi mennessään ja pyyhältää ulos. Noin puolen tunnin kuluttua kyselen sihteeriltä, mahtaakohan lääkäri pian tulla. Kyllä hän varmaan tulee, nyt hän on pitämässä oppituntia lääkäriopiskelijoille. Tullausprosessi vaatii yllättävän paljon istumalihaksia, miksi jätinkään salapoliisiromaanini ja käsityöni kotiin?

Lääkäri tulee aikanaan ja meidät kutsutaan sisälle. Tervehdys on hyvin muodollinen. Päättelen siitä, ettei hänellä ole aavistustakaan, kuka olen. Olemme oikeasti tavanneet kerran aikaisemmin. Vedän käsilaukusta esiin nutun. Hänen silmänsä kirkastuvat ja hei, olemme tuttuja – aletaanpas tervehtiä uudelleen, sydämellisesti, niin kuin kuuluukin!

Sitten kerromme nuttukuulumisia meiltä ja muualta. Kun minä olen lopettanut, Mesfin jatkaa amharaksi. Taas kerran puhutaan ylitse ja ohitse. Mutta lopputuloksesta minä pidän ja tiedän, että nuttuilijat kautta Suomenmaan rakastavat sitä: Tohtori Mahlet lupaa kirjoittaa tullille kirjeen, jossa hän kertoo, että olen nuttuprojektin keskushenkilö ja olen toimittanut nuttuja kaikkiin Addis Abeban synnytyssairaaloihin jo kolme vuotta. Tällä kirjeellä sitten pitäisi nuttujen tulla ilman tullia. Elleivät ne tule pelkällä kirjeellä, niin Black Lion maksaa tullin. Tai itse asiassa John Hopkins yliopisto Amerikassa maksaa sen, lisää lääkäri. En usko korviani ja pyydän tarkennusta. He ovat Amerikasta luvanneet maksaa kaikki nuttukulut, mitä Black Lionille tulee. HIENOA!  ja sitten aivan kuin ohimennen tohtori jatkaa, että he maksavat myös AIDS -nuttupiirin kulut. Nyt on taas ihan pakko pyytää selvennystä. No, organisoimme 70 AIDS -potilasta neulomaan nuttuja, kun heillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta hankkia tuloja. Palkkasimme projektiin ihan oman koordinaattorin. Suunnittelemme nuttukaupan avaamista kaupungille. Olen lähes sanaton ja arvelen, että nyt on jo englannin kielen taidossakin pahasti korjaamista. Uskoa pitää, kun tohtori lupaa järjestää tapaamisen koordinaattorin ja piirin kanssa (kamera!) USKOMATONTA! Jossakin paketissa oli kuulemma tullut lankaa ja siitä oli syntynyt SUURI IDEA! Kyselen vielä Porin Sanomien nuttulähetyksestä, joka on ollut jo vuoden matkalla kohti Addis Abebaa. Tohtori lupaa ottaa selvää, kunhan hän saa kaikki tarpeelliset tiedot. Tekisi mieleni hyppiä ilosta, kun lähdemme toimistosta. Mesfin kysyy, olenko tyytyväinen. Seuraavaksi sovimme tapaavamme Mesfinin kanssa keskiviikkoaamuna.

Haen postista paketit, joista ei mene tullia. Iltapäivällä tapaamme postin parkkipaikalla Suomen valtion kouluprojektissa työskentelevän Päivin kanssa, hän tuo minulle matkalaukullisen Jämsän nuttuja. Kiitos Jämsäläiset!

Suomesta mm. Turun Sanomilta tulee kyselyjä, joko asia on selvinnyt. Lupaan ilmoittaa heti, kun asia selviää (mihin itsekseni arvelen menevän useita viikkoja!)

Ke 25.5.11

Kirjoittelen aamuseitsemältä neljä virallista kirjettä sairaalalle. Pakkaan laukkuuni vesipullon ja keskeneräisen nuttuneuleeni. Ehkä niiden turvin selviän tämän päivän odottamiset. Uusin toivein ajan taas aamuruuhkassa Black Lion sairaalalle (Äiti hakisi tyttärensä pois, jos tietäisi millaisessa liikenteessä tytär porhaltaa pikkubussillaan!). Tapaamme hallintojohtajan toimistossa, jossa saamme Black Lionille postista tulleen lapun taas käsiimme. Mesfin alkaa selittää, että minun pitää kirjoittaa lahjoitustodistukset kaikista nuttupaketeista. Esittelen hänelle paperinippuni, jossa on aamulla kirjoittamani todistukset lahjoituksesta, hinnasta, alkuperästä ja pakkausten sisällöstä. Hyvä, hänen silmänsä kirkastuvat. Mutta vielä pitäisi olla samanlaiset kirjeet paketeista, joista on tullin laskut.

Siis minun paketeistani, joista on tullin selvityspyyntö sekä lisäksi sairaalan paketeista, joista on tullin selvityspyyntö. Kyllähän minä niitä kirjoittelen. Mesfin arvelee, että voisin kirjoittaa ne synnytyslääkärin koneella. Kiipeämme viidenteen kerrokseen, mutta lääkäri ei ole paikalla, joten minun on lähdettävä oman toimistoni tietokoneen ääreen toiselle puolen kaupunkia. Mesfin suree, ettei minulla ole virallista kirjepaperia ja leimaa. Yksityishenkilönä en voi omistaa sellaisia, enkä ainakaan vielä halua tähän sotkuun lisätä lähetyksemme virallista paperia ja leimaa. Yhteistyökirkkommekin haluan ainakin toistaiseksi pitää tästä sotkusta pois. Ajan taas kauheassa ruuhkassa kotiin ja toivon, että on sähköä ja pääsen kirjoittelemaan. Iltapäivällä on uusi tapaaminen.

Keskipäivä kului virallisten kirjeiden kirjoittamisessa. Niitä tuli 18 kpl (ja neljä pilalle mennyttä). Jokohan mahtaisivat riittää? Pakkasin mukaan laukkuuni kaiken varalta lähetyksen kirjepaperia ja leiman. Ei tarvitsisi sitten hakea niitä erikseen. Keksin vielä ottaa valokopiot postin valtakirjasta ja omasta oleskeluluvastani. Saisikos herroille vielä olla muuta?

Iltapäivällä ei ole ruuhkaa, itse asiassa kadut ovat melkein tyhjät. Viiden metrin välein seisoo turvallisuuspoliiseja. Afrikan Unionin kokouksesta ovat osanottajat lähdössä lounaalle. Ajan Etiopian presidentin autoseurueen edellä niin lujaa kuin kaasujalka sietää, etten olisi tiellä, mutta hänen seurueellaan on kovempi vauhti ja niin joudun päästämään heidät ohi. Poliisi ystävällisesti näyttää, missä minun on mentävä sivuun ja miten kiireesti!

Mesfin ei ole paikalla ja meillä on aikaa juoda kahvia. Tamrat soittaa hänelle ja Mesfin pyytää meitä menemään synnytyslääkärin toimistoon katsomaan, joko kirje olisi valmis. Synnytyslääkäri ei ole paikalla – hyvää liikuntaa, synnytysosasto on viidennessä kerroksessa – saamme taas qätärön perjantaiaamuksi kello 9.

Odottelemme Mesfiniä ja kun hän tulee, hän ottaa minulta Black Lionille tulleen tulliselvityspyynnön kirjeineen ja lupaa lähettää tänään transitorin (se on siis ihminen, eikä transistoriradio) postiin ja tulliin. Huomenna hän soittaa meille, miten hienosti kävi.

Minulla on elämää suuremmat epäilykseni! Huomiseen! Toivottavasti Afrikan Unioni ei kokoonnu montaa viikkoa, olen kyllästynyt ajamaan presidentin kanssa kilpaa. Sellaiseksi nimittäin paluumatka taas osoittautuu. Illan telkkariuutisissa kerrotaan Suomen valtion rahoittavan yli 200 miljoonalla birrillä vesiprojektia ja suurlähettiläämme kirjoittaa TV:ssä sopimuksen. Juuri tänään minulla on hieman ristiriitaisia tunteita asiasta. Mukavaa on nähdä Leo-suurlähettiläs Etiopian uutisissa.

To 26.5.11

Saan sähköpostin kirkon kehitysosastolta, johtaja on viimeinkin saapunut maaseudulta. Hän haluaa nähdä minut kaikkine dokumentteineni. En tiedä, onko hyvä vai paha, että olen aloittanut tulliprosessin Black Lionin kanssa. En tiedä, mitä vastaisin.

Tamrat soittaa Mesfinille ja kuulee, että transitor ei voi tehdä mitään ennen kuin hänelläkin on papereissaan synnytyslääkärin leima ja allekirjoitus. Sitä siis lähdemme joukolla huomenaamulla klo 9 metsästämään.

Pe 27.5.11

Kello 9 olemme Tamratin kanssa kiipeämässä kerrokseen viisi ja tapaamme Tohtori Mahletin. Hän on jo kirjoittanut puoltokirjeen ja toimittanut sen hallintojohtajan toimistoon. Hän ihastelee virallisia kirjeitäni ja pyytää minua viemään ne samaan toimistoon. Olemme huolestuneita samasta asiasta. Nämä tullit sairaala maksaa (kiitos siis John Hopkins yliopisto, Amerikasta!) Entäpä jos tulli ei hyväksykään tohtori Mahletin kirjettä ja anna tullivapautta nutuille? Ei auta kuin katsoa koko prosessi läpi. Tohtori lupaa kutsua minut seuraavalla viikolla sairaalan nuttupiiriin. Ihanaa!

Laskeudumme takaisin ensimmäiseen kerrokseen. Kukaan ei ole paikalla, on taas aikaa aamupäiväkahveille. Sitten odottelemme toimiston ulkopuolella penkillä, otan kutimeni esiin. Aikaa kuluu ja alan pitkästyä odottamiseen, johtaja on kuulemma mennyt kokoukseen ja iso sihteerikään ei ole paikalla, ilmoittelee ison sihteerin pikku sihteeri. Neulominen jatkuu, kunnes iso sihteeri tulee paikalle. Annan kirjeeni ja tullilaskuni ja postin lappuni, jotka kaikki he lupaavat hoitaa. Voitte soittaa ensi viikon torstaina. Torstaiseen!

Suomesta Ilkka-lehden toimittaja soittaa ja tekee haastattelun nuttuprojektin nykyisistä vaikeuksista. Olivat juuri edellisenä päivänä tehneet jutun nuttuprojektista.

Ti 31.5.11

Postipäivä. Lokerossa odottaa kaksi tulliselvityspyyntöä sekä kaksi tullitonta maapostipakettia. Vastaan kirkon kehitysosaston johtajalle, että asia on toistaiseksi hoidossa. Onnistun löytämään ja lukemaan Ilkka-lehden jutut netistä.

Ke 1.6.11

Kirjoitan taas kahdeksan virallista kirjettä, jotka aion viedä huomenna sairaalalle. Räisäsen Markus tuo Suomesta tullessaan matkalaukussa ison kasan nuttuja, niiden kanssa ei ole tullissa mitään ongelmia. Hienoa. Markuksen mukanaan tuomassa Uusi Tie-lehdessä kerrotaan nuttujen vaikeuksista.

To 2.6.11

Toiveikkain mielin lähdemme Tamratin kanssa aamuruuhkassa Black Lioniin. Ylämäen ruuhkassa näen jonkun isojen paljaiden varpaiden pilkottavan ruohikon keskeltä vasemman puoleiselle autokaistalle. Huh! Ei hätää, joku aikuinen mies näyttää käyneen aamupäiväunilleen autokaistojen väliselle nurmikolle, ilkialastomana. Muuten ei mitään kummallista. Sinivalkoiset taksit ohittelevat oikealta sekä vasemmalta ja tunkevat takuuvarmasti autoni eteen pysähdyttyään laskemaan jonkun matkustajan pois taksista. Luen aina innostuneesti taksien takaikkunoiden tekstejä. Jumala on rakkaus (amharaksi) Allah on suuri (arabiaksi) rakkaus (englanniksi) Kaikki voin hänessä (Raamatusta, amharaksi, tosin en ole ihan varma tarkoittaako Raamatun kohta Addis Abeban aamuruuhkia). Hauskimpia minusta kuitenkin ovat Viialan urheilukalastajat, Korian auto, Huittisten autoliike, Toyotalla Suomi kuljettaa, Toyota laatuun voi luottaa (suomeksi!)

Mielessäni olen varautunut viettämään tämän päivän sairaalalla, postissa ja tullissa. Saapa nähdä, miten käy. Johtajan sihteeri kutsuu transitorin, rouva Macchian luoksemme ja hän lähtee kuljettamaan meitä pitkin sairaalaa. Laskeudumme portaita jonnekin alakerran syvyyksiin ja käytäviä vaan riittää. Vaikuttaa siltä, että kohta olemme jo siellä ihan viimeisessä varastohuoneessa. Lopulta löytyy hänen toimistonsa. Hän selittää meille, että nyt hänellä on kaikki maksumääräykset ja viralliset kirjeet sairaalalta ja hän menee joko iltapäivällä tai huomenaamulla tulliin hakemaan paketit. Sekä maksulliset että ne, joista on selvityspyynnöt. Uusia selvityspyyntöjä hän ei vielä lupaa ottaa mukaansa. Hän lupaa välittömästi soittaa, kun kaikki on selvää. Varmistamme vielä, ettei meitä tarvita mukana. Hän ottaa kaiken varalta Tamratin puhelinnumeron. Pihalla huomaamme, että me emme ottaneet hänen numeroaan ja Tamrat lähtee juoksemaan vielä hänen toimistoonsa, mutta ei enää löydä häntä. Sitten vaan odotamme puhelua, että kaikki on selvää!

Pe 3.6.11

Tamrat on lähtenyt uusimaan ajokorttiaan. Juuri sitä, joka on ollut jo kaksi vuotta uusinnassa. Juuri tänään häntä on pyydetty siihen toimistoon. Tamrat piti siis koko päivän

puhelintaan suljettuna! Illan suussa hän tuli riemuissaan kertomaan, että ajokortti on valmis, hän oli jo nähnyt sen. Ei, ei hän sitä vielä saanut…hhmm…uskotaan, kun nähdään. Tamrat ajeli seitsemän vuotta lähetyksemme autoilla vanhentuneella ajokortillaan, joten tässä on kyse maailmaa (saatikka nuttuja) suuremmista asioista meidän kummankin kohdalla.

Nutut saavat siis odottaa. Sovimme, että ensi viikon tiistaina menemme uudelleen Black Lioniin, ellei ennen sitä Rouva Macchia tai synnytyslääkäri Mahlet satu soittamaan.

Ma 6.6.11

Tamrat tuli kertomaan, että hän näki Ato Mesfinin, joka oli kertonut että 90 %:sti kaikki on valmiina. Mitä se sitten tarkoittaakin käytännössä? Joka tapauksessa meillä on seuraava qätärö huomenna klo 8. Meidän pitäisi mennä tapaamaan synnytyslääkäriä, jolla on meille jotakin kerrottavaa.

Ti 7.6.11

Söin eilen kaupungilla kakunpalasen ja sen seurauksena sairastin koko yön ruokamyrkytystä. Aamulla oloni oli niin hutera, ettei tullut mieleenkään lähteä aamuruuhkaan. Siis huomiseen.

Ke 8.6.11

Aamuruuhkassa ei tapahtunut tänään muuta kummallista, kuin että yhden suojatien kohdalla poliisi viittoili vihaisen näköisesti minua jatkamaan ajoani. Kun jatkoin, vieressäni olevan auton takaa suojatietä kävelevät lapset, joita en ollut ennen nähnyt, meinasivat juosta autoni eteen.

Tamrat ja minä kiipeämme tuttuun tapaan viidenteen kerrokseen ja odottelemme vartin verran. Synnytyslääkäri otti meidät taas ystävällisesti vastaan ja oli sitä mieltä, että prosessi etenee hyvin, koska muuta ei ole kuulunut. Transitorit eivät kuitenkaan ole hänen alaisiaan, mutta hän lupasi jouduttaa prosessia soittamalla hallintojohtajalle. Joku oli valittanut varastotilan puutteesta hänelle. Kaikesta huolimatta nyt tulee ensimmäinen valonpilkahdus: Tohtori Mahlet on sitä mieltä, että projekti voisi jatkua, mutta pakettien pitää olla ehdottomasti vain korkeintaan kaksikiloisia ja osoite pitää olla sairaalalle. JIPPII!! Tämä on suuri ilon aihe. Haluan kuitenkin katsoa näiden jo lähetettyjen pakettien perille tulon ja tullauksen loppuun saakka.

Hän pyytää minua viemään uusimmat kaksi tulliselvityspyyntönippua hallintojohtajalle. Toimistossa ovat sihteerit vaihtuneet, mutta reippaasti he selvittävät, että ne pitäisi viedä Girma -nimiselle transitorille. Hän ei ole paikalla, mutta yksi hänen sihteereistään lupaa toimittaa laput.

Pe 10.6.11

Tamrat kertoo heti aamulla, että Black Lionin hallintojohtajan sihteeri on soittanut, ja hän on pyytänyt meitä käymään toimistossa.

Eipä sitten muuta kuin iloisesti matkaan. Alamme hallita sairaalan raput ja mutkat. Hallintojohtajan toimiston sihteeri on taas vaihtunut ja tänään nuori sihteerityttö näyttääkin olevan kiireinen, mutta soittaa Transitori- Girman paikalle. Girma kertoo toimistossaan, että hänen mielestään tulliselvityspyynnöt olisi siirrettävä rouva Macchialle, joka jo tuntee tämän tapauksen. Tamrat selvittää asian sihteeritytölle, joka käy selvittämässä sen hallintojohtajalle. Hallintojohtaja pyytää tyttöä kutsumaan Girman selvittämään itse asian. Girma onneksi vielä löytyy ja hän katoaa vuorostaan johtajan toimistoon, mutta palaa pian hymyillen takaisin. Tullilappujen reunassa on hallintojohtajan käsinkirjoitettu työmääräys rouva Macchialle, jolle sihteerityttö sen lupaa toimittaa. Tulkaa maanantaina katsomaan, miten asia edistyy. Tulemmehan me. Matkalla ulko-ovelle luomme strategiaa siitä, miten saisimme rouva Macchian esittelemään meille sairaalan nuttuvarastohuoneen. Siihen paneudumme seuraavan kerran tavatessamme hänet.

Koska tapanani näyttää olevan myös kommentoida liikennettä, niin tiedoksi että tänään pelästyin kesken Meksiko-nimisen liikenneympyrän kaaoksen siellä puikkelehtivaa sähköpyörätuolia. Selvästi näytti olevan kuitenkin kokenut kuljettaja sillä tuolilla! Samassa eteeni ilmestyi sinivalkoinen taksi, jonka perässä luki ”Jumala työvuorossa” God in duty. Hienoa, syytä on ollakin!

Ma 13.6.2011

Kuukausi on kulunut. Olemme taas hallintojohtajan sihteerin (vakituinen sihteeri on tullut takaisin) luona. Tamrat kertoo, että perjantaina sihteerin pöydälle on tuotu Rouva Macchialle meneviä tulliselvityspyyntöjä. Ne löytyvät paperipinosta, mutta rouva Macchian puhelinnumeroa ei sen sijaan löydy mistään. Sihteeri ottaa minun numeroni ja lupaa soittaa, kun rouva Macchia löytyy. Minä ehdottelen Tamratille, että lähdetäänpäs katsomaan, olisiko rouva toimistossaan. Löydämme sairaalan sokkeloista sekä toimiston että rouvan. Saamme rouvan puhelinnumeron! Nyt on taas yksi ongelma. Tullit on sairaala maksanut, mutta sitten on tullut ongelmaksi kuitti. Koska tullilasku on minun nimelläni, tullin kuittikin pitää olla minun nimelläni. Se ei taas toimi sairaalan tilintarkastuksessa. Nyt rouva Macchia on kirjoittanut hallintojohtajalle kirjeen, jossa hän selittää ongelman. Hallintojohtajalta pitäisi sitten saada kuitin liitteeksi selostus tapauksesta. Sitten ei enää ole mitään ongelmaa, transitorirouva lupaa soittaa meille, kun nutut ovat tullista ulos. Jäämme siis odottelemaan iloisia puhelinsoittoja! Ai niin se liikenne…tänään ei mitään erikoista, Hillary Clintonkin on kaupungissa, mutta vielä ei hänen takiaan ollut tiet suljettu muulta liikenteeltä.

Pe 17.5.11

Tamrat soittaa, kun olen kirkon toimistossa viemässä sinne passiani ja oleskelulupaani. Työlupani on eilen uusittu, hienoa! Rouva Macchia on soittanut Tamratille, että kuittiongelma on ratkaistu. Hän hakee nutut tullista tänään. Voimme maanantaina klo 8 mennä katsomaan nuttuja!

La 18.5.11

Menen postiin ja löydän lokerostamme taas laput yläkerran luukulle numero 34 ja alakerran maapostipakettiluukulle. Tällä kertaa saan nuttupaketit ulos tullista ilman mitään ongelmia. Onkohan tämä jatkuvaa vai tilapäinen häiriö tullin asioiden hoidossa? Herra Dapala kyselee, joko tullimaksut on selvitetty. Selvitän lyhyesti, että nyt Black Lion hoitaa asiaa. Nuttuja ei ole ainakaan vielä haettu postista.

Ma 20.6.2011

Maanantai ja toiveikkain mielin lähdemme taas Tamratin kanssa Black Lioniin katsomaan tullista tulleita nuttuja. Olemme kahdeksalta Macchian toimistolla, mutta hän ei ole vielä tullut. Odottelemme seisoskellen käytävässä puolisen tuntia, käymme taas toimiston ovella. palaamme käytävään, Tamrat yrittää soittaa, mutta puhelin on kytketty pois päältä. Etiopiassa oppii kärsivällisyyttä! Siirrämme yhden penkin sopivalle etäisyydelle toimistoon vievistä portaista ja asetumme istumaan ja odottamaan. Toinen puoli tuntia kuluu, mutta rouva Transitoria ei näy. Tamrat saa hänet vihdoinkin kiinni puhelimella ja hän kertoo olevansa tullissa. Se siitä sitten, huomenna uudelleen.

Kuulen naapurilähetyksen asianhoitajalta, jonka sisar kuuleman mukaan on tullissa töissä, että tullille on annettu määräys tiukentaa tulleja varojen keräämiseksi Niilin patoon. Sitä täällä suurella antaumuksella suunnitellaan, sen tiimoilla pidetään päivittäin kokouksia ja suunnitelmaa siitä näytetään päivittäin monta kertaa TV:ssä. Ihmiset antavat vapaaehtoisesti kuukauden palkkansa padon rakentamiseen. Lisäksi on mahdollisuus ostaa velkakirjoja, bondeja.

Ma 27.6.11

Juhannus on vietetty vesisateessa kuten Suomessakin. Aattona olivat sähkötkin poissa, sytytimme takkaan tulen. Tein mansikkakakun ja vierainamme olleet Lehtiset löysivät kaupasta makkaroita. Sain taas boxiimme 5712 ilmoituksen uudesta tullattavasta lähetyksestä. Luukulla 34 ei kuitenkaan ollut vielä valmiina laskua. Herra Dapala kertoo, että Black Lion on saanut yli neljäntuhannen birrin laskun eilen.

Ti 28.6.11

Rouva Macchiasta ei kuulunut koko juhannusviikolla mitään, joten lähdimme juhannuksen mentyä Tamratin kanssa sairaalalle. Löysimme rouvan toimistosta, hän iloisesti ilmoitti että kaikki on selvää, ei ole enää mitään ongelmia. Hän hakee aamupäivällä nutut ja soittaa meidät iltapäivällä katsomaan niitä. Puhelua ei kuulunut.

Postireissulla hain taas tullin laskua, ei ollut tullut, mutta maapostiosastoltakin tuli ilmoitus tullattavasta lähetyksestä, siitäkään ei ollut tullut laskua. Ja yllättäen maapostirouva kertoo, että minulla on tulliton paketti Lontoosta. Hienoa, vaikkakin tosiasiassa paketti oli Eestistä, vaikka se oli merkitty Lontoon kirjaan. Eli taas tiedossa kaksi uutta tullilaskua!

Ke 29.6.11

Tamrat soittaa heti aamulla Macchialle. Hän toivottaa meidät tervetulleeksi toimistoonsa.

Saavuttuamme sairaalalle ja löydettyämme hänet, hän vie meidät sairaalan varastoon.

Olen positiivisesti erittäin yllättynyt. Näen heti etuhuoneesta takahuoneeseen verkkoseinän läpi, miten hyllyillä on iso pino keltavalkoisia Suomen postin pusseja moitteettomassa rivissä. Etuhuoneessa on virkailijat, joilla on avaimet takahuoneeseen, moitteettomat tämän maan varastokirjanpidon vihot ja olen vilpittömästi suuresti vaikututettu! Macchia näyttää eilen postista hakemansa paketit (joista siis John Hopkins yliopisto on maksanut tullimaksut) Kirjoittelen niistä lähettäjien nimet vihkooni. Kyselen pakettien eteenpäin menosta ja varastotyöntekijät kertovat minulle, miten synnytysosaston työntekijät hakevat nutut varastosta. Voi, miten olen kiitollinen nähdessäni tämän kaiken! Kiittelen rouva Macchian ja työntekijät. Sitten menemme juomaan kahvit sairaalan kanttiiniin ja kutsumme paikalle hallintojohtajan sihteerit. Toinen ehtii tulla, toiselle viemme kahvit toimistoon.

Keskustelemme vielä pitkään rouva Macchian (jonka sukunimeksi paljastuu Sherif) lähetysten jatkosta ja projektin jatkosta. Synnytyslääkäri tulee ensi viikolla matkoiltaan takaisin Etiopiaan ja sitten käyn vielä varmistamassa projektin jatkon häneltä. Nyt minusta näyttää siltä, että voimme jatkaa ihanaa nuttuprojektiamme syksyllä, kun olen tullut Suomen lomalta takaisin Etiopiaan. Tarkat lähetysohjeet ilmestyvät silloin Face Bookiin ja nettisivuillemme www.tuppurainen/blogit/category/nuttu. Pyydän nöyrästi, että kukaan ei ennen sitä lähettäisi mitään, annetaan rouva Macchian selvittää ensin kaikki jo maahan tulleet, tulliin tai postiin jämähtäneet paketit…tarina siis vielä jatkuu, mutta ehkä pahin on sittenkin ohitettu. Sairaala ei siis voi maksaa tullimaksuja minulle tulleista paketeista edes lahjakirjoja vastaan, koska tilintarkastajat eivät hyväksy yksityisten henkilöiden maksuja. Se siis on ollut SE suuri ongelma, ei raha eikä tullimuodollisuudet.

To 31.6

Postin alakerrassa paljastuu, että maapostipaketti-ilmoitus onkin sellaisesta paketista, jonka rouva Macchia on jo hakenut. Lentopostipaketin tulli-ilmoitus ei ole vieläkään tullut.

Pe 1.7

Taas etsimässä tulli-ilmoitusta, postin työntekijät suosittelevat minulle taas tullireissua.

La 2.7

Lähden taas lentokentän tulliin. Osaan suoraan oikealle luukulle, jossa minua ystävällisesti amharaksi palvellaan. Etsimme pakettia kahden virkailijan kanssa tullikirjasta, se ei kuitenkaan löydy. Virkailijat lähtevät hakemaan johtajaa. Hän tulee ja menee ja hakee virkailijan kanssa toisen tullikirjan ja siellähän lapun paketit ovat. Virkailija selvittää johtajalle, että tälle naiselle tulee näitä vauvan vaatteita, mutta hän lahjoitta ne edelleen Black Lion sairaalaan. Nyt johtaja katsoo ensimmäisen kerran minuun päin ja lausuu hölmistyneenä. Ai, sinäkö se oletkin. Minä, olkaa kärsivällisiä minun kanssani. Toteamme kaikki, että tullisäännöt ovat muuttuneet ja on ongelmallista, jos paketit tulevat nimelläni. Vie tuo tullilappu vaan sairaalalle, kyllä he hoitavat. Vierailuni tullissa päättyy siis ihan onnellisesti. Nyt minun käsissäni ei ole yhtään tullilaskua eikä postin eikä tullin lappuja, rouva Macchialla niitä sen sijaan riittää.

La 9.7 Lähden viemään tuota kummittelevaa tullilappua sairaalalle ja hallintojohtajan sihteeri toteaa, ettei heidän kannata ottaa sitä vastaan. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen paikalle tulee Macchia ja Herra Mesfin. Menemme taas varastolle. Riemastun, kun näen valtavat kelta-valkoisten pussien rivit varastossa. Viime viikolla on haettu vielä loput, joista en enää edes minä tiennyt. Päädyn lopulta siihen, että maksan pakettieni tullimaksut, kiitos Boråsin Olotilan naisten! Selvästikin sairaalan tulliasiamiehet ovat nyt tehneet kaikkensa asian hyväksi. Haen tullista taas maksulapun ja kassasta ison pinon birrejä. Tulli maksetaankin postin luukulla 34. Postin virkailijat lupaavat selvittää kummittelevan lapun ja soittaa minulle.

Ti 12.7 Taas postilokerossamme on iso pino pakettikortteja, joissa lukee tax eli tullimaksu.

Maksulappuja ei kuitenkaan ole tullut. Taas postin virkailijat lupaavat selvittää kaiken huomisaamuksi.

Onneksi edessä on kesäloma, tarina jatkuu varmaan senkin jälkeen!

Pirkko

Leave a Reply

XHTML: You can use these tags: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>